Vadelmia marsalkalle

"Kerran mummo kehotti minua poimimaan kahteen varta vasten hankittuun koriin kauneimmat vadelmat, jotka hän sitten lähetti Mikkelin Klubin keittiön välityksellä Mannerheimille. Mukana seurasi kirje, jossa mummo kertoi, että marjat olivat hänen lapsenlapsensa poimimia." Marjat oli kannettu koreissaan Marskin pöytään. Jonkun ajan kuluttua Mannerheimilta tuli hänen allekirjoittamansa kiitoskirje, joka on vieläkin Marjatta Niskasella tallessa. Siinä pyydettiin viemään kiitokset myös pikku-Marjatalle.
Historia

Vadelmia Marsalkalle

Kesäisin suvun naimattomat tädit viettivät lomansa pappilassa ja osallistuivat kaikkiin töihin puutarhanhoitoa myöten. Rovasti Lauha itse oli innokas puutarhanhoitaja ja vietti kaiken kirkkoherran töiltä liienneen ajan siellä. Puutarhasta saatiin paljon marjoja, joita syötiin ahkerasti.

"Kerran mummo kehotti minua poimimaan kahteen varta vasten hankittuun koriin kauneimmat vadelmat, jotka hän sitten lähetti Mikkelin Klubin keittiön välityksellä Mannerheimille. Mukana seurasi kirje, jossa mummo kertoi, että marjat olivat hänen lapsenlapsensa poimimia." Marjat oli kannettu koreissaan Marskin pöytään. Jonkun ajan kuluttua Mannerheimilta tuli hänen allekirjoittamansa kiitoskirje, joka on vieläkin Marjatta Niskasella tallessa. Siinä pyydettiin viemään kiitokset myös pikku-Marjatalle.

Saksalaisjoukkojen komentaja, kenraali Waldemar Erfurth, vieraili Kenkäverossa syksyllä 1942 ja tammikuun alussa -43. Hän mainitsee muistelmissaan rovasti ja ruustinna sekä Mirjam Lauhan. Kenraali Erfurth oli arvokas ja vähähymyinen herra, joka kuitenkin Tilda Lauhaa tervehtiessään suuteli tätä kädellä. "Minä en ollut sellaista nähnyt koskaan aikaisemmin. Niinpä ehätin hänen poistuttuaan kysymään, että mitä se kenraali mummolle oikein teki?" Tällaiset keskieurooppalaiset tavat olivat vähemmän muodissa savolaispappilassa.

Ruustinna Lauha puhui melko hyvin saksaa, jota hän oli oppinut nuorena Viipurissa. "Välittömänä ihmisenä hän puhui ja sujuvasti. Sitä, kuinka oikein hän puhui, en tiedä, mutta hauskaa kenraalilla tuntui vierailullaan olleen."

Häitä Marjatta Niskanen ei muista tuona aikana pappilassa vietetyn, koska suvussa ei silloin kukaan mennyt naimisiin. Hän muistaa kuitenkin pikkutyttönä seuranneensa kanslian kynnyksellä istuen monet seurakuntalaisten vihkimiset. "Kauniit samettipäällysteiset vihkipallit olisivat sopineet erityisen hyvin meidän lasten leikkeihin, mutta niihin oli ehdottomasti kielletty koskemasta. Mummolla oli tapana tarjota hääparille vihkitoimituksen jälkeen joko kahvia tai simaa, ennen kuin vihityt lähtivät pappilasta. Parit tulivat vihittäviksi joko hääpuvuissa tai tummissa asuissa."

Sekä rovasti että ruustinna Lauhan merkkipäivinä pappilassa kävi runsaasti vieraita. "Mummon 60-vuotispäivien aikaan olin sen verran pieni, etten muista muuta kuin, että kovasti touhuttiin. Juhlapäivää ennen koko talon väki oli sitomassa puolukanvarvuista ja havuista köynnöksiä, joilla kuistit koristeltiin. " Rovasti Matti Lauhan 70-vuotispäivillä tarjottuja kakkuja Marjatta Niskanenkin oli käsin vispaamassa, sillä eihän siihen aikaan mitään sähkövatkaimia ollut.

Tarjottavaa piti olla paljon. Ensimmäisiä vieraita, jotka olivat kuorolaisia, piti kestitä jo yöllä, kun he tulivat päivänsankaria pappilaan herättämään. Itse syntymäpäiviä vietettiin kuten nytkin; puheita pidettiin, nautittiin kahvitarjoilusta ja seurusteltiin. Pääasiallisina lahjoina olivat kukat, joista pappila silloin vallan täyttyi.

Mikkeliläinen Amanda Liikanen muistaa tarinan, joka on sattunut pappilassa joko kirkkoherra Peltosen tai Lauhan aikaan. Ilmari Kianto oli ollut viettämässä kesää pappilassa. Tuona kesänä oli piika ollut kunnostamassa puutarhan kukkaistutuksia, kun Kianto oli huutanut: "Nyt se tulee!" Piika puolestaan oli kysynyt, että kuka tulee, jolloin Kiannolta oli uusi aihe tai idea unohtunut saman tien. Ilmari Kianto oli harmistunut tapahtumasta niin paljon, ettei tullut sinä päivänä lainkaan illalliselle.