Sotaherroja ja presidenttejä

Rovasti Matti Nikodemus Lauha isännöi Isoa pappilaa parikymmentä vuotta (1932-1951). Lauhan perhe vietti Kenkäveronniemessä myös talvi- ja jatkosodan vaiheet.
Historia

Sotaherroja ja presidenttejä

Rovasti Matti Nikodemus Lauha isännöi Isoa pappilaa parikymmentä vuotta (1932-1951). Lauhan perhe vietti Kenkäveronniemessä myös talvi- ja jatkosodan vaiheet.

Mikkelissä toiminut päämaja kehotti tyhjentämään pappilan, koska sitä ei katsottu pommitusten vuoksi turvalliseksi paikaksi asua. Ruustinna Tilda Lauha piti kuitenkin velvollisuutenaan pysyä pappilassa, jossa hän antoi suojan monille siirtolaisille. Salin ja ruokasalin lattialla moni evakko sai väliaikaisen vuoteen. Muutenkin Tilda Lauha tunnettiin vieraanvaraisena emäntänä.

Lauhojen aikaan pappilassa vieraili lukuisia suomalaisia kuuluisuuksia kolmesta presidentistämme, ministereihin, piispoihin ja kirjailijoihin saakka.

Lauhojen tyttärentyttären, lehtori Marjatta Niskasen muistot Kenkäverosta ajoittuvat vuosiin 1935-50. ”Mummoni ei antanut koskaan siivota samanaikaisesti ruokailuhuonetta ja salia, koska yllätysvieraita saattoi tulla milloin tahansa, ja aina heitä tulikin. Sali oli siivottava yhtäpäätä ja nopeasti.”

Lauhojen Ison pappilan ajalta on säilynyt useita vieraskirjoja, joista on luettavissa senaikaista henkilöhistoriaa. Pappilassa vierailleista mainittakoon vain: Sotamarsalkka ja sittemmin presidentti Mannerheim, P.E. Svinhuvud Ellen- puolisoineen, Lauri Kristian Relander, Kaisa Kallio, kirjailijat Elsa Heporauta, Hilja Haahti sekä Otto Manninen ja Anni Swan-Manninen, silloinen sosiaaliministeri K.A. Fagerholm, maaherra E.J. Jatkola ja piispat Eino Sormunen, Joh. Björklund, Erkki Kaila, Erkki Kansanaho, Aleksi Lehtonen, Mannermaa, Loimaranta, E.G. Gulin ja Aimo T. Nikolainen.

Omasta talostakin tuli piispa, sillä Aarre Lauha on M.N. ja Tilda Lauhan poika. Lauhojen aikaan pappilassa vieraita kävi ainakin 12 eri maasta. Esimerkiksi 30-luvulla siellä vieraili usein unkarilaisia.

Kyseiset henkilöt vierailivat pappilassa vuosien 1933-42 aikana. Sotamarsalkka Mannerheimin kerrotaan pappilassa käydessään ja keskellä suurta salia ryhdikkäänä seisoessaan panneen kädet selkänsä taakse ja virkkaneen: ”Tämä ei ole vain Suomen, vaan koko kristikunnan kaunein pappila.”

Arkkipiispa Ilmari Salomies asui Viipurin hiippakunnan piispana ollessaan perheineen pitemmän aikaa pappilassa yhdessä Lauhojen kanssa, kun ei ollut muuta paikkaa, minne he olisivat asettuneet. Viipurin tuomiokapituli jouduttiin sodan jaloista evakuoimaan Mikkeliin.

”Piispa Salomies oli erittäin hauska mies ja lapsiakin kohtaan mukava. Hyvin sitä suuressa pappilassa mahtui kaksikin perhettä asustamaan, kun tarve niin vaati”, Marjatta Niskanen muistelee. Tilda Lauha olikin kerran sanonut, kun talossa ei ollut yhtään vierasta, ettei sinä päivänä kai sitten tarvinnut syödäkään. Kyllä pappilassa joka päivä silti syötiin, vaikka vieraita ei olisi ollutkaan. Useimmiten ruokapöydässä kuitenkin istui joku ulkopuolinenkin.

Pappilan keittiössä oli Lauhojen aikaan palveluskuntaa, sillä Tilda Lauha ei itse tehnyt kovin paljon taloustöitä. Kuinka hän olisi ennättänytkään, kun piti seurustella vieraiden kanssa tai olla itse vierailuilla, joita hän ja rovasti Lauha ahkeraan yhdessä tekivät.