Vehnä (Triticum spp.)

”Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!” 1. Moos. 18:6

”Salomon hovin elatukseen meni päivittäin kolmekymmentä kor-mittaa valikoituja vehnäjauhoja, kuusikymmentä kor-mittaa muita jauhoja, syöttökarjaa kymmenen ja laidunkarjaa kaksikymmentä nautaa, sata lammasta ja lisäksi peuroja, gaselleja, kauriita ja syöttöhanhia.” 1. Kun. 5:2-3

”Jos tahdot tuoda ruokauhrilahjaksi jotakin uunissa paistettua, tuo parhaista vehnäjauhoista tehtyjä, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja tai öljyllä voideltuja ohuita happamattomia leipiä.” 3. Moos. 2:4

”Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää, mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta, itätuulen polttamaa tähkää, ja ne nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta." 1. Moos. 41:5-7

”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.” Matt. 6:11

Raamatussa moneen kertaan mainittu vehnä oli israelilaisten tärkein viljalaji, ja viljely niin laajaa, että vehnää riitti kauppatavaraksi ja vientiin asti. Viljelyssä oli jo tuolloin useita eri vehnälajeja. Varhaisten kristittyjen yhteisöjen ja muinaisen Egyptin tärkein viljelykasvi oli emmervehnä (Triticum dicoccum), kun taas Faaraon unessaan näkemän viljan (1. Moos. 41:5-7), jossa samassa oljessa kasvoi seitsemän tähkäpäätä, arvellaan olleen muumiovehnää (Triticum turgidum var. mirabile), jota vieläkin Egyptissä viljellään.

Kaikkiaan vehnä on yksi ihmisen varhaisimmista viljelykasveista, ja vehnän viljelyalue on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen laaja ja olosuhteiltaan varsin vaihteleva. Varsinais-Suomesta tehdyistä arkeologisista löydöksistä on havaittu merkkejä emmervehnästä Suomessakin jo ajalta n. 500 eaa., mutta suuremmassa mittakaavassa vehnän viljely saapui Suomeen vasta 1900-luvulla. Mikkelin seudulla ohra ja kaura ovat olleet pappilan aikoinakin suositumpia viljakasveja kuin pidemmän kasvukauden vaativa ja maaperän suhteen krantumpi vehnä. Mutta kyllä vehnää aina omaksi tarpeeksi viljeltiin tai hankittiin, jotta pappilan pöydässä riitti pullaa ja muita herkkuja vaikkapa tänäkin päivänä tarjolle katetussa sen seitsemän sortin kahvipöydässä.