Raamatun kasvit teemanäyttely 

Kenkäveron päärakennuksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi kävijöiltämme ja ystäviltämme kyseltiin ideoita siitä, miten juhlavuotta voisi juhlistaa. Hyvien ideoiden joukossa pappilan puutarhaan liittyi ehdotus Raamatun kasvien esittelystä. Kiitokset ideasta, tähän Kenkäveron puutarhassa tartuimme!

​Vaikka Raamatun maisemat ja ilmasto ovat kovin toiset kuin viileä pohjolamme, ja vanhimpien Raamatun kertomusten kirjoittamisesta on kulunut jo tuhansia vuosia, löytyy teksteistä yllättäen monia kasveja, joiden viljely Suomessa hyvin onnistuu; kasveja, jotka ovat paikkansa Kenkäveron puutarhassa löytäneet ja lunastaneet. Mielikuvissamme voimmekin helposti nähdä, kuinka Kenkäveron ruustinnat, piiat ja toisinaan puutarhanhoidosta innostuneet rovastitkin ovat Raamatun lauseita lukiessaan törmänneet mainintoihin kasveista, joiden viljelyä on päätetty kokeilla omassakin puutarhassa. Esimerkiksi Kenkäverossa vuosina 1917-1931 emännöineen ruustinna Peltosen tiedetään harrastaneen keittiökasvien hoitoa. Ehkäpä siis hänenkin ryytipenkkiinsä on päätynyt vaikkapa tilli tai korianteri, Raamatun tekstien innoittamana. Kaikkiaan pappilat ovat olleet erittäin merkityksellisessä roolissa seurakunnan elämänmenossa ja kehityksessä alalla kuin alalla. Puutarhakulttuurinkin osalta monet uutuudet ovat päätyneet kokeiluun ensin juurikin pappilan puutarhaan, josta onnistuneiden havaintojen jälkeen ovat levinneet myös seurakuntalaisten viljelyyn, hyvien neuvojen ja oppien saattelemina.

Kasvit Raamatussa

Raamatussa mainitaan kaikkiaan 128 kasvia. Ja ei, emme laskeneet lukua itse, vaan luotamme tässä asiaa tutkineiden sanaan. Aika monta siis, mutta toisaalta, kun lukua verrataan nykypäivänä tunnettuun kasvilajien lukumäärään, joka arvioiden mukaan nousee yli 400 000 lajin, varsin vähän. Kasvitiede onkin ottanut aikamoisia harppauksia lähivuosisatojen aikana, vuosituhansista puhumattakaan, ja lajeja on erotettu ja tunnistettu huimasti. Raamatun teksteihin tutustuessa onkin siis toisinaan hivenen epäselvää, mistä kasvista varsinaisesti on nykyoppien mukaan kyse. Tästä kasvitieteilijät, historioitsijat ja biologit käyvätkin keskustelua ja näkemyksissä on eroja. Tutkimuksia tehdään niin alueiden luonnollisten lajistojen, kauppareittien kuin todennäköisyyksien pohjalta. Oman haasteensa aiheeseen tuovat myös vuosisatojen saatossa tehdyt eri Raamatun painokset ja käännökset. Samoissakin kohdissa saatetaan eri käännöksissä puhua eri kasveista.

Moni onkin sitä mieltä, että useimmissa Raamatun teksteissä kasveja käytetään pikemminkin vertauskuvina. Monesti tarinan opetus oli tärkeä, ei niinkään se, minkä kasvin kautta vertaus esitettiin. Toisaalta voidaan olettaa, että vertauksiin päätyi juurikin oman aikansa käytettyjä ja yleisiä kasveja; kasveja jotka olivat kuulijoille tuttuja ja osa jokapäiväistä elämää. Vaikka Raamatun tekstejä ei siis ottaisikaan kasvitieteellisenä totuutena, voidaan olettaa ja luottaa siihen, että Raamatussa mainitut kasvit olivat tärkeä osa elämää juuri tuona aikana ja alueella.  

Kasvien ja viljelyn merkitys ihmiskunnalle ulottuu toki Raamatun aikoja kauemmaskin. Maanviljelyskulttuurista on löydetty todisteita ajalta 8500 eaa., jolloin viljelyssä on jo ollut niin villivehnää, ohraa, hernettä kuin pellavaakin. Raamatun kirjoittamisen aikoihin kasvien merkitys ihmisen elämälle on ollut korvaamaton ja moninainen, aivan kuten nykyäänkin. Paitsi että ne tarjosivat ruokaa ja ravintoa niin ihmisille kuin karjalle, käytettiin kasveja myös rakennusmateriaalina, kauneus- ja hygieniatuotteiden valmistukseen, osina erilaisissa rituaaleissa ja monipuolisesti sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Tähän aikakautenaan eri kasveilla olleeseen valtavaan merkitykseen peilaten maininnat eri kasveista Raamatussa tuntuvatkin itse asiassa varsin vähäisiltä. On kuitenkin hyvä muistaa, että arvokas tieto kasvien käytöstä tai lääkinnällisistä vaikutuksista kulki pääasiassa naisten matkassa, kun taas Raamatun kirjoittajat ovat ylempään luokkaan kuuluneita miehiä. Jos siis Raamatun kirjoittajien joukossa olisi ollut vaikkapa kasvien lääkinnällisiin vaikutuksiin perehtynyt ja sukupolvien ketjussa oppinsa ammentanut nainen, kukapa tietää; ehkä tarkempia mainintoja eri kasveista Raamatussa olisi nykyistä enemmän.

Kenkäveron juhlakesän 2019 näyttely Raamatun kasveista

Kunhan kevät riittävän pitkälle etenee, kylvetään Kenkäveron puutarhaan juhlavuoden 2019 kunniaksi joukko Raamatussa mainittuja kasveja. Joitakin siellä tosin jo monivuotisena kasvaakin, joten taimien nousemista pintaan päästään seuraamaan heti lumien sulettua. Kesän mittaan pääset paikan päällä seuraamaan, miten näiden näyttelyyn valikoitujen kasvien kasvu ja viljely Mikkelin korkeudella luonnistuu.

Kustakin teemanäyttelyyn valikoituneesta kasvista on kerätty hieman tietoa omille sivuilleen jo nyt, joten pääset tutustumaan näihin Raamatun kasveihin tarkemmin näin kevättä odotellessasi vaikka kotoa käsin. Kesällä toki myös paikan päällä Kenkäveron puutarhassa.  

Viiniköynnös (Vitis vinifera)
 

”Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan.” 1. Moos. 9:20

”Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Jos joku mies tai nainen tekee erityisen lupauksen omistautuakseen nasiirina Herralle, hänen tulee pidättäytyä viinistä ja oluesta. Hän ei saa nauttia edes etikkaa, joka on viinistä tai muusta väkijuomasta tehtyä, ei myöskään juoda viinirypälemehua eikä syödä tuoreita tai kuivattuja viinirypäleitä. Niin kauan kuin hän on nasiirina, hän ei saa syödä mitään viiniköynnöksestä saatua, ei raakileita eikä edes viininpolkemisesta jäänyttä rypälemassaa.” 4. Moos. 6:1-4

”Jos joku teistä on istuttanut viinitarhan mutta ei ole vielä päässyt nauttimaan sen hedelmiä, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen pääsisi nauttimaan hänen viinitarhansa hedelmiä.” 5. Moos. 20:6

”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri”, Joh. 15:1

Raamatussa viini, viiniköynnös tai viinin viljely mainitaan lukuisia kertoja. Viinin laajamittaisemman viljelyn Lähi-Idässä ja Lounais-Aasiassa arvellaan alkaneen jo noin 4000 eaa., ja Raamatun ajan elämässä viinillä oli jo tärkeä merkitys; sitä käytettiin juomana niin tavallisilla aterioilla kuin juhlissa sekä lääkkeenä ja tuskia lievittävänä aineena. Tosin myös liiallisesta viininkäytöstä Raamatun teksteissä varoitellaan. Viinillä on Raamatussa myös runsaasti vertauskuvallisia merkityksiä; Vanhassa liitossa viiniköynnös on Israelin kansan vertauskuva, Uudessa liitossa taas Jeesuksen ja uskovien elävän yhteyden. Lisäksi viinin on todettu Raamatussa kuvaavan myös mm. rakkautta, Jumalan armoa, messiaanista pelastusta sekä toisaalta Jumalan vihaa ja tuomiota.

Suomen ilmasto ei viininviljelylle parhaita mahdollisia lähtökohtia tarjoa, joskin arviolta n. 10 000 viinilajikkeen joukossa nykyään on muutamia sellaisiakin, jotka avomaallakin Mikkelin korkeudella selviävät. Pappilan historian aikana viinin viljelyä on toki voitu kokeilla kasvihuoneissa jo aikanaan, esimerkiksi puutarhanhoidosta innostuneeksi tiedetyn rovasti Matti Lauhan (1932-1951) aikaan.

Vehnä (Triticum spp.)

”Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!” 1. Moos. 18:6

”Salomon hovin elatukseen meni päivittäin kolmekymmentä kor-mittaa valikoituja vehnäjauhoja, kuusikymmentä kor-mittaa muita jauhoja, syöttökarjaa kymmenen ja laidunkarjaa kaksikymmentä nautaa, sata lammasta ja lisäksi peuroja, gaselleja, kauriita ja syöttöhanhia.” 1. Kun. 5:2-3

”Jos tahdot tuoda ruokauhrilahjaksi jotakin uunissa paistettua, tuo parhaista vehnäjauhoista tehtyjä, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja tai öljyllä voideltuja ohuita happamattomia leipiä.” 3. Moos. 2:4

”Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää, mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta, itätuulen polttamaa tähkää, ja ne nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta." 1. Moos. 41:5-7

”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.” Matt. 6:11

Raamatussa moneen kertaan mainittu vehnä oli israelilaisten tärkein viljalaji, ja viljely niin laajaa, että vehnää riitti kauppatavaraksi ja vientiin asti. Viljelyssä oli jo tuolloin useita eri vehnälajeja. Varhaisten kristittyjen yhteisöjen ja muinaisen Egyptin tärkein viljelykasvi oli emmervehnä (Triticum dicoccum), kun taas Faaraon unessaan näkemän viljan (1. Moos. 41:5-7), jossa samassa oljessa kasvoi seitsemän tähkäpäätä, arvellaan olleen muumiovehnää (Triticum turgidum var. mirabile), jota vieläkin Egyptissä viljellään.

Kaikkiaan vehnä on yksi ihmisen varhaisimmista viljelykasveista, ja vehnän viljelyalue on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen laaja ja olosuhteiltaan varsin vaihteleva. Varsinais-Suomesta tehdyistä arkeologisista löydöksistä on havaittu merkkejä emmervehnästä Suomessakin jo ajalta n. 500 eaa., mutta suuremmassa mittakaavassa vehnän viljely saapui Suomeen vasta 1900-luvulla. Mikkelin seudulla ohra ja kaura ovat olleet pappilan aikoinakin suositumpia viljakasveja kuin pidemmän kasvukauden vaativa ja maaperän suhteen krantumpi vehnä. Mutta kyllä vehnää aina omaksi tarpeeksi viljeltiin tai hankittiin, jotta pappilan pöydässä riitti pullaa ja muita herkkuja vaikkapa tänäkin päivänä tarjolle katetussa sen seitsemän sortin kahvipöydässä.

Tuoksuruuta (Ruta graveolens)

"Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan.” Luuk. 11:42

Tuoksuruuta on voimakkaasti aromaattinen, tuoksuva puolipensas, jonka levinnäisyysalue ulottuu aina Kanarian saarilta Välimeren kautta Lounais-Aasiaan. Muinaisina aikoina ruutaa pidettiin yleislääkkeenä kaikkia sairauksia vastaan, ja sekä roomalaiset että juutalaiset viljelivät sitä laajalti. Ruudan merkitys mauste- ja lääkekasvina oli niin suuri, että se kelpasi veronakin. Vielä nykyäänkin ruutaa useimmissa Välimeren alueen puutarhoissa kasvaa, vaikka sen kaupallinen merkitys tai käyttö lääkeaineena niin vatsakipuihin, reumatismiin, epilepsiaan, myrkytyksiin, hysteriaan kuin kramppeihin onkin vähäistä. Onpa voimakastuoksuista ruutaa käytetty keskiajalla noitien torjunnassakin. Suomessa ruuta on jäänyt varsin harvinaiseksi ja vähällä käytöllä olleeksi kasviksi.

Tuoksuruutaa käsiteltäessä on hyvä pitää visusti hanskat kädessä ja muutoinkin toimia huolellisesti; kasvi sisältää nimittäin samoja valon kanssa reagoivia furanokumariineja, kuin vaikkapa jättiputki. Iholle joutuessaan ja valon kanssa reagoidessaan nämä ainesosat saattavat aiheuttaa varomattomalle käsittelijälle palovammojen kaltaisia iho-oireita.

Tilli (Anethum graveolens)

”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.” Matt. 23:23

Aasiasta lähtöisin olevaa yksivuotista tilliä viljellään laajasti mausteena aromikkaiden lehtiensä ja siementensä takia, ja viljely oli yleistä jo Raamatun aikoina. Maustekäytön lisäksi tilliä on hyödynnetty myös mm. ruuansulatusta parantavana lääkkeenä, maidoneritystä lisäävänä rohtona, levottomia lapsia rauhoittavana juomana sekä viehkona hajusteena.

Suomeen tilli on saapunut 1600-luvulla, ja itse asiassa tillin lehdet ovat meillä jopa aromaattisempi kuin luonnollisilla kasvupaikoillaan etelämmässä. Tillillä on jo pitkään ollut paikkansa vaikkapa uusien perunoiden mausteena, rapujen keitinliemessä tai kurkkujen säilömisessä.

Kenkäveron pöydässä pääset herkuttelemaan esimerkiksi tillillä maustetuilla perinteisillä hölskykurkuilla, joita pappilassa on taatusti ollut tarjolla jo monien ruustinnojen aikaan. Mikäli et juuri nyt pääse Kenkäveron pitopöytään herkuttelemaan, onnistuu tämän herkun valmistus helposti kotonakin:

Hölskykurkut

1 kurkku tai 3–4 avomaankurkkua 
2-3 rkl etikkaa
n. 2 rkl sokeria
n. ¼ tl suolaa
reilu nippu tilliä

Kuori avomaankurkut (kasvihuonekurkkua ei tarvitse kuoria) ja viipaloi kurkut. Laita ne kannelliseen astiaan ja lisää päälle etikkaa ja sokeria, suolaa ja silputtua tilliä. Hölskytä kannellisessa astiassa voimakkaasti. Nauti heti, tai anna maustua jääkaapissa pari tuntia tai seuraavaan päivään.

Sipulit (Allium spp.)

”Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa, ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia.” 4. Moos. 11:5

Laukat (Allium) ovat sipulikasvisuku, johon kuuluu yli tuhat lajia. Monia suvun kasveista on käytetty ravinnoksi ja mausteena jo vuosituhansia. Monia laukkoja kasvaa Raamatun maisemissa myös luonnonvaraisena. Esimerkiksi meidänkin yleisimmin käyttämä keltasipuli eli kepasipuli (Allium cepa), purjo (Allium porrum) ja valkosipuli (Allium sativum) ovat peräisin Välimeren alueelta ja Lähi-idästä. Raamatussa purjo, sipuli ja valkosipuli mainitaan herkkuina, joita israelilaiset kaiholla muistelivat pitkän erämaavaelluksensa aikana. Sipulia syötiin joko keitettynä tai raakana, usein leivän kanssa.

Myös Suomessa sipulin viljelyllä on pitkät perinteet, ja Kenkäveron puutarhassa onkin varmasti kasvanut vuosisatojen saatossa aikamoinen määrä sipuleita tuoreeltaan käytettäväksi ja talven varalle varastoitavaksi. Suomessa laukoista luonnonvaraisenakin kasvavaa monivuotista ruohosipulia eli ruoholaukkaa (Allium schoenoprasum) on käytetty pitkään mausteena. Kansanlääkinnässä ruoholaukkaa on käytetty rohtona mm. yskään, mahavaivoihin ja keripukkiin. Nykyajan ravitsemusopit ovat todenneet sipuleilla runsaastikin erilaisia hyödyllisiä terveysvaikutuksia.

Sinapit (Brassica spp. & Sinapis spp.)

"Jeesus esitti heille myös tällaisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.” Matt. 13:31-32

Välimeren alueilta peräisin ovat sekä keltasinappi (Sinapis alba) että mustasinappi (Brassica nigra), joista arvioiden mukaan kumpi tahansa voisi olla sinappi, josta Raamatussa puhutaan. Kumpainenkin näistä lajeista on ollut viljelyssä vihanneskasvina, mausteena ja lääkkeenä jo pitkään, tuhansien vuosien ajan. Pieniä sinapinsiemeniä käytetään Raamatussa kuvaamaan uskoa sekä taivasten valtakuntaa.

Sinappi kuuluu suomalaisessakin ruokapöydässä monen ruuan mausteeksi. Jokaisella Kenkäveron ruustinnalla ja talousmamsellilla on varmasti ollut oma reseptinsä sinapin valmistukseen, joko itse kasvatetuista sinapeista tai kauppatavarana hankitusta sinapinsiemenjauheesta.

Ryytineito (Nigella sativa)

”Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.” Jes. 28:25

”Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet.” Jes. 28:27

Mustakuminalla tarkoitetaan ryytineito-nimisen kasvin siemeniä. Leinikkikasveihin kuuluvan ryytineidon pieniä mustia siemeniä käytettiin Raamatun aikaan ja käytetään edelleen Välimeren maissa ja Intiassa mm. leivän mausteena. Tämän ”Mustan kuminan” maku on pippurinen ja aromikas.

Ryytineito on Välimeren alueella alkuperäisenä kasvavan tarhaneidon lähisukulainen. Tarhaneitoa taas on koristekasvina ja siemenestä kasvatettavana kesäkukkana viljelty pitkään Suomessakin, todennäköisesti myös täällä Kenkäveron puutarhassa.

Roomankumina (Cuminum cyminum)

”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.” Matt. 23:23

”Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.” Jes. 28:25

Raamatussa mainittu kumina tai maustekumina, vanhoissa käännöksissä myös höystekumina, viittaa roomankuminaan eli juustokuminaan (Cuminum cyminum), joka on eri kasvi kuin meidän täällä pohjolassa tuntemamme kaksivuotisena kasvava kumina (Carum Carvi). Yksivuotinen ja kuumuudessa ja kuivuudessa selviytyvä roomankumina lienee lähtöisin Lounais-Aasiasta tai Pohjois-Afrikasta, ja esimerkiksi Syyriassa tätä kasvia tavataan myös villinä. Välimeren alueella roomankuminaa viljellään edelleen runsaasti, ja kasvin voimakkaasti tuoksuvia ja kitkerän makuisia siemeniä on käytetty esimerkiksi leivän, juustojen ja liharuokien mausteena jo Raamatun aikaan. Roomankuminaa käytetään yleisesti myös erilaisissa curry- ja chilimausteseoksissa. Suomessa roomankuminaa ei juurikaan ole käytetty, ilmastossamme paremmin menestyvää kuminaa pikemminkin.

Puksipuu (Buxus sempervirens)

”Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,” Jes. 41:19

”Libanonin rikkaus saapuu luoksesi, sypressit, puksipuut, vuorimännyt, kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa.”  Jes. 60:13

Puksipuut eli koiranpensaat ovat kasvisuku, johon kuuluu noin 70 eri lajia ikivihreitä pensasta tai pikkupuita. Puksipuut ovat levittäytyneet laajalle alueelle pääasiassa trooppisia ja substrooppisia alueita, ja lajeja kasvaa luonnonvaraisena niin Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa kuin Etelä- ja Keski-Amerikassa.  Puksipuiden puuaines on vaalean punakeltaista, tiivistä ja kovaa, ja sitä on käytetty mm. puupiirroksiin ja puhallinsoittimien valmistukseen.

Suomessa puksipuut ovat kuuluneet esimerkiksi kartano- ja pappilapuutahoissa suosittuihin ruukkukasveihin tai kukkapenkkien reunuksiin, ja niitä on talvetettu valoisissa ja viileissä kellareissa; ehkäpä myös täällä Kenkäverossa.

Edellä mainituissa Raamatunlauseissa yhdessä puksipuun kanssa mainitulla vuorimännyllä tarkoitetaan muuten jotakin muuta kasvia kuin meidän tuntemaamme vuorimäntyä (Pinus mugo), tämä kun ei Raamatun maisemissa kasva. Tämän Raamatun ”vuorimännyn” on arveltu olevan joko alepponmänty (Pinus halepensis) tai pinja (Pinus pinea), joita molempia alueella kasvaa.

Pellava (Linum usitatissimum)

”Ompele kirjottu paita hienosta pellavasta, tee turbaani hienosta pellavasta ja kudo koristeellinen kangasvyö.” 2. Moos. 28:39

”Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla, mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.” 2. Moos. 9:31-32

Pellava on ikivanha yksivuotinen viljelykasvi, todennäköisesti yksi vanhimmista ihmisen viljelyyn ottamista kasveista. Pellavaa on pidetty korkeassa arvossa, ja jo vuosina 4000-3000 eaa. oli muinais-Egyptissä tapana, että muumiot kiedottiin puhtaasta pellavasta tehtyihin käärinliinoihin. Vuoden 2000 eaa. paikkeilla opittiin uusin työtavoin valmistamaan pellavakangasta varren kuoren ja puuosan välistä saatavasta kuidusta.

Raamatun maailmassa pellava oli harvinainen ja kallisarvoinen materiaali, joka oli vain parempiosasisten käytössä. Monissa teksteissä pellavavaatteet kuvaavat henkilön arvoa, asemaa tai vaikkapa Ilmestyskirjan tapauksessa taivaallista puhtautta.

Myös Suomessa pellavaa on viljelty pitkään, ja ensimmäiset merkit pellavan viljelystä juontavat vuosille 1500-500 eaa. Pellavaa lienee kasvanut aikanaan myös Kenkäveron pappilan pelloilla. Pellavaiset liinavaatteet suomalaisissa kartanoissa yleistyivät 1700-luvulla, kun nahkaisista ja turkiksisista vuodevällyistä siirryttiin pellavaisiin. Pellavaiset liinat, lakanat ja muut tekstiilit olivat papinemännän aarre ja ylpeys, eikä liinavaatevaraston avainta vahingossakaan ulkopuolisille luovutettu.

Omenapuu (Malus spp.)

”Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvotun, minä olen rakkaudesta sairas.” Laul.l. 2:5

”Viiniköynnös kuihtuu, viikunapuu lakastuu. Lakastuu granaattiomenapuu, omenapuu ja taatelipalmu ja jokainen metsän puu. Ilo on ihmisiltä kadonnut.” Joel 1:12

”Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä.” Laul. l. 2:3

Omenapuu on luultavasti tuotu Israeliin Iranista tai Turkista jo 4 000 eaa., joten viljelyllä on pitkät perinteet. Omena on yksi maailman viljellyimmistä hedelmistä, ja eri lajikkeita on arvioiden mukaan useita tuhansia. Raamatussa omena mainitaan muiden hedelmäpuiden joukossa, mutta lisäksi kasvi on saanut jopa aiheettakin kunnian monissa taideteoksissa ja Raamatun tulkinnoissa edustaa hedelmää, jonka Eeva antoi Aatamille hyvän ja pahan tiedon puusta. Itse asiassa Raamatun kuvauksessa ei hedelmää nimeltä mainita.

Kenkäveroon ensimmäiset omenapuut saapuivat rovasti ja ruustinna Peltosen isännöidessä pappilaa vuosina 1917-1931. Tuohon asti oli uskottu, etteivät omenapuut menestyisi Mikkelin korkeudella. Omenapuiden sadosta päästiin kuitenkin nauttimaan, ja Kenkäveron puut tuottivat hyvin satoa. Puutarhanhoidosta kiinnostuneen pariskunnan aikana Pappilan puutarhan kehutaan muutoinkin olleen hyvässä kunnossa, ja uusia lajeja kokeiltiin ahkerasti.

Ohra (Hordeum vulgare)

”Ota vehnää, ohraa, papuja, linssejä, hirssiä ja vaivaisheinää, pane ne samaan astiaan ja leivo itsellesi leipää.” Hes. 4:9

”Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla, mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.” 2. Moos. 9:31-32

”Kuninkaan hevosille ja kuormajuhdillekin he toimittivat määräpaikkoihin ohjeiden mukaan ohrat ja oljet.” 1. Kun. 5:8

Ohra on ikivanha viljelykasvi, vehnän ohella yksi maailman vanhimmista. Onpa jopa arveltu, että ohran viljely olisi aloitettu Lähi-Idässä jo 10 000 eaa. Ohraa käytti ravinnokseen Raamatun aikoihin varsinkin alueen köyhä väestönosa, ja myös hevosten ja muiden kotieläinten rehuksi ohraa käytettiin yleisesti. Ohraa myös sekoitettiin muun viljan joukkoon, kuten edellä mainitussa Hesekielin kirjan ohjeessa neuvotaan.

Myös Suomeen ohranviljelyn opit saapuivat jo varhain, arkeologisten kaivausten perusteella noin 4 200 eaa. Nopeakasvuinen ja aikaisin tuleentuva ohra säilyi suomalaisten tärkeimpänä ruokaviljana aina 1800-luvulle saakka, jolloin ruis otti sen paikan. Toisaalta edelleen ohra on Suomessa eniten viljelty viljalaji, suuren osan sadosta päätyessä eläinten rehuksi. Kenkäveron historian aikana ohralla on vankka paikkansa niin karjasuojissa kuin ruokapöydässäkin. Vielä tänäkin päivänä Kenkäveron pappilaravintolassa ohralla pääsee herkuttelemaan mm. eteläsavolaisen perinneherkun ohrarieskan muodossa.

Nokkonen (Urtica spp.)

"Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa, ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut. Sananl. 24:30-31

Nokkosta on käytetty varhaisimmissa Raamatun käännöksissä vastineena useille heprean eri rikkaruohoja tarkoittaville sanoille; esimerkkinä polttelevasta ja sitkeästä rikkaruohosta pikemminkin kuvaamaan rikkaruohoja yleisesti, kuin kasvia itsessään tarkoittamaan. Eri käännöksissä ja painoksissa sana nokkonen onkin sittemmin korvattu esimerkiksi karhiaisella, piikkipensaalla tai rikkaruoholla.

Nokkoskasveista valtaosa on ruohovartisia kasveja tai matalia pensaita. Vaikka nokkonen Raamatun teksteissä edustaakin kiusallisia rikkaruohoja ja on suomenkielessäkin saanut lisänimen ”viholainen”, on kasvin merkitys niin Raamatun aikaan kuin myöhemmin meillä Suomessa ollut merkittävä. Nokkonen sopii ravinnoksi pinaatin tapaan, ja antaa oman lisänsä vielä tänäkin päivänä vaikkapa kevään ihanille nokkosletuille tai talvikauden varalle kuivattuna moneen ruokaan ja leivonnaiseen. Nokkosen kuitupitoisesta varresta on myös valmistettu kankaita ja kalaverkkoja ja käytetty kasvia tuholaistorjunnassa. Rohdoksena nokkosta on käytetty mm. reumatismin, munuaiskivien ja astman hoidossa.

Minttu (Mentha spp.)

”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeiden ja uskollisuuden.” Matt. 23:23

”Te maksatte kymmenykset jopa mintuista ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan.” Luuk. 11:42

Mintut ovat äärettömän laaja suku, johon nykytietämyksen mukaan kuuluu arviolta noin 1 200 luonnonvaraisena kasvavaa lajia. Minttuja on myös viljelty pitkään, jo Egyptiläisten ajoista lähtien, pääasiassa niiden sisältämien eteeristen öljyjen, etenkin mentoliöljyn takia. Minttua on käytetty niin liharuokien mausteena kuin teenä ja rohtona moneen vaivaan. Mintuista on saatu esimerkiksi kipuja poistavaa särkylääkkeettä, niillä on häädetty sisäloisia, annettu apua hengitystiesairauksissa sekä vilustumisessa ja suonenvedoissa.

Raamatun testissä arvellaan viitattavan tähkämäisin kukin kukkivaan harmaaminttuun (Mentha longifolia), joka Pyhän maan minttulajeista on yleisin. Kenkäveron puutarhassa minttuja kasvaa useitakin, tosin keskenään osin risteytyneenä, joten tarkkaa lajia on hankala määrittää. Myös harmaamintun viljelyä voi Suomessa kokeilla, varsin kestävänä se saattaa talvestakin lumen suojassa selvitä, vaikkei kovin yleinen meillä olekaan.

Malva (Malva spp.)

”Muuan oppilas lähti niitylle malvoja keräämään.” 2. Kun. 4:39

Malvan sukuun kuuluu useita yksi-, kaksi- ja monivuotisia ruohoja, jotka kukkivat punaisin, valkoisin tai liloin kukin. Useimmat lajeista kasvavat luonnonvaraisina, mutta monia lajeista viljellään myös kauniina koristekasveina. 

Kenkäveron puutarhassa kasvaa runsaasti perinteisistä suomalaisten suosimista koristeperennoista niin ruusumalvaa (Malva alcea), harmaamalvikkia (Lavatera thuringiaca) kuin myskimalvaakin (Malva moschata); hyvin siemenessä leviävinä kasveina monesti alkuperäisen kasvupaikkansa ulkopuolellakin. Malvakasvien kukkaloistoa täydentävät vielä yksivuotiset kesäkukat, kuten kesämalvikki (Lavatera trimestris). Malvat ovat kauniita paitsi puutarhassa, myös hyviä leikkokukkia maljakossa, ja malvojen kukinta-aikaan Kenkäveron pappilan salit koristautuvat malvoin vielä nykypäivänäkin. Koristekäytön ohella malvoja on käytetty myös rohdoksena mm. kuhmujen hoidossa ja yskänlääkkeenä.

Maarianohdake (Silybum marianum)

”Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.” 1. Moos. 3:18

”Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.” Matt. 13:7

Raamatun teksteissä erilaisia hankaluuksia, elämän vaikeuksia ja syntiinlankeemuksen seuraamuksia kuvataan monesti ohdakkeilla, orjantappuroilla ja muilla piikkisillä kasveilla. Myös ihmisluonnetta kuvataan monessa kohtaa kasveihin verraten, ja näissäkin tapauksissa ohdakkeet ja muut piikkiset lajit edustavat ihmisen luonteen huonoja puolia.

Piikkisiä kasvilajeja esiintyy toki Suomenkin luonnossa, mutta kuuman ja kuivan ilmaston alueilla Raamatun maisemissa erilaisia piikkisiä kasvilajeja kasvaa erittäin runsaasti. Näitä kiusalaisia kitkettiin jo Raamatun aikaan ahkerasti pois puutarhoista muiden kasvien tieltä.

Vaikka suurin osa näistä piikkikasveista onkin ollut puutarhanhoitajan kiusana, on joillakin kasveista ollut käyttöäkin vaikkapa rohdoskasvina. Yksi tällainen on alueella kasvava maarianohdake, jota on käytetty rohdoskasvina mm. erilaisten maksasairauksien hoidossa ja maidon eritystä lisäämään jo ainakin parin tuhannen vuoden ajan. Välimeren alueelta kotoisin olevaa maarianohdaketta on monin paikoin Euroopassa viljelty paitsi rohdoksena, myös kookkaana ja kirjavalehtisenä koristekasvina. Kasvin lehtien valkoiset täplät juontavat tarujen mukaan Neitsyt Mariaan, jonka Jeesuslasta imettäessä lehdille valuneiden maitopisaroiden kerrotaan aiheuttaneen maarianohdakkeen lehtien valkeat läikät. Tästä juontaa juurensa myös kasvin latinankielinen nimi ”marianum”, ja siitä edelleen johdettu suomenkielinen nimi.

Lilja (Lilium spp, ym)

”Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Kuin lilja kukkikoon maa.” Jes. 35:1

”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja, ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.” Hoos. 14:6

”Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.” Laul. l. 2:2

Lilja kuvaa Raamatussa useissa teksteissä kauneutta. Yksittäisen kasvilajin tai edes kasvisuvun sijaan on arveltu, että liljalla tarkoitetaan yleisesti keväistä kukkaloistoa, joka Palestiinassa koostuu mm. tulppaanien, iiristen, vuokkojen, narsissien, unikoiden ja pikarililjojen värikylläisyydestä. 

Liljalajeista ”Luvatussa maassa” harvinaisena kasvaa madonnanlilja (Lilium candidum), kaunis vienosti tuoksuva valkokukkainen lilja, jota on viljelty tuhansia vuosia. Myös Suomessa tätä loppukesällä kukkivaa ihanuutta toisinaan tapaa. Ehkäpä Kenkäveron puutarhassakin jossakin vaiheessa on ihailtu puhtautta symboloivan madonnanliljan herkkää kauneutta. Madonnanliljaa ei tällä hetkellä puutarhassa kasva, mutta syksyn istutusaikaan sipuleita olisi maahan tarkoitus laittaa kasvamaan. Tällä hetkellä puutarhassa kasvaa mm. puuliljaa, sekä erilaisia päivänliljoja, muusta yleisestä kukkaloistosta puhumattakaan. 

Kurkku (Cucumis sativus)

”Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia!” 4. Moos. 11:5

”Ne ovat kuin linnunpelättimet kurkkumaalla, eivät ne osaa puhua.” Jer. 10:5

Lähi-Idän maissa kurkku on ollut kautta aikojen hyvin suosittu vihanneskasvi, jota käytetään etenkin tuoreena salaattivihanneksena. Hedelmä vaihtelee eri lajikkeilla paljonkin kokonsa, muotonsa ja värinsä puolesta. Egyptin orjuudessa ollessaan israelilaiset käyttivät ravintonaan kurkkuja, joiden sanotaan olleen pehmeämpiä ja makeampia kuin meikäläisten. Raamatun mukaan israelilaiset myös viljelivät kurkkua ”Luvatussa maassa”.

Suomessakin kurkkua on viljelty jo pitkään. Kenkäveron puutarhassakin kurkkua voidaan olettaa kasvaneen, vaikka kurkun pääasiallista viljelyaluetta onkin ollut ilmaston puolesta suotuisampi Lounais-Suomi. Ehkäpä puutarhassa on esimerkiksi rovasti Pelkosen aikaan (1917-1931) kasvatettu kasvilavoissa kesäherkuksi tuohon aikaan kovin suosittua lavakurkkua nimeltä ”Turun posliinikurkku”.

Korianteri (Coriandrum sativum)

”Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä.” 2. Moos. 16:31

”Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanväristä kuin suitsutuspihka”. 4. Moos. 11:7

Yksivuotinen korianteri on vanha mauste- ja lääkekasvi, jota on viljelty ja käytetty jo tuhansia vuosia niin Välimeren alueella kuin vaikkapa Intiassa.  Raamatun kertomuksessa yleisesti käytössä olleita ja kaikille tuttuja korianterin siemeniä käytettiin kuvaamaan kuulijalle tuntematonta mannaa.

Korianterista käytetään hyödyksi niin lehtiä kuin siemeniäkin. Nykyään korianterin lehtiin törmää usein etenkin aasialaisten ruokien mausteena, ja kuivattuja siemeniä käytetään mm. curry-mausteseoksen pääraaka-aineena.  Suomessa korianterin viljely on ollut varsin vähäistä, ennen kaikkea korianterille hieman lyhyeksi jäävän kasvukauden johdosta. Rohdoskasvina korianteria on käytetty mm. vatsakipuja ehkäisemään.

Koiruoho/Maruna (Artemisia spp.)

”Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: ”Minä syötän heille karvasta koiruohoa ja juotan heille myrkyllistä vettä.” Jer. 9:14

”Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.” Valit. 3:19

Vanhan testamentin teksteissä koiruoho mainitaan kymmeneen kertaan tuskan ja katkeruuden tai onnettomuuden ja vääryyden vertauskuvana. Kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta, ei siis kovin positiivinen lausunto kasvin mausta. Kaikkiaan Palestiinassa kasvaa 5 marunalajia, jotka ovat perinteisesti kelvanneet ravinnoksi vain kameleille, ja niillekin ainoastaan paremman puutteessa.

Kenkäveron puutarhassa marunoista kasvaa koiruohoa eli malia (Artemisia absinthium), aaprottimarunaa (Artemisia abrotanum), hopeamarunaa (Artemisia ludoviciana) ja rakuunaa (Artemisia dracunculus), toisinaan vahingossa ja tarkoituksetta myös pujoa (Artemisia vulgaris). Raamatun tekstien arvellaan viittaavan Välimeren seudun kuivilla alueilla yleiseen harmahtavalehtiseen marunalajiin, jonka tieteellinen nimi on Artemisia herba-alba. Tämä marunalaji on monien sukulaistensa tavoin aromaattinen, ja sitä on käytetty niin rohdoksena ja lääkkeenä kuin vaikkapa liköörien mausteena. Onpa koiruohon voimakastuoksuisia lehtiä käytetty myös varastossa vaatteiden ja muiden tekstiilien joukossa koita ja luteita torjumaan, aivan kuten nimi viittaa.

Iisoppi (Hyssopus officinalis)

”Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin.”  2. Moos. 12:22

”Hän puhui kasveista, niin Libanonin setristä kuin muurissa kasvavasta iisopista, hänen aiheinaan olivat isot ja pienet eläimet, linnut ja kalat.” 1. Kun. 5:13

"Vihmo minut puhtaaksi iisopilla, ja pese minut lunta valkeammaksi.” Ps.51:9

Iisoppi mainitaan Raamatussa useaan kertaan, mutta meidän iisoppina tuntemamme kasvi (Hyssopus offcinalis), jota Kenkäveron yrttipenkissäkin kasvaa, ei itse asiassa kasva lainkaan Israelin alueella. Sitä vastoin alueella luonnonvaraisena ja yleisenä kasvaa meiramien sukuun kuuluva oreganoa muistuttava ”Syyrian iisoppi” (Origanum syriacum), jonka oletetaan olevan tämä Raamatussa mainittu ”iisoppi”, käännöksissä ja eri kielten kasville antamissa nimissä sekaantuneena. 

Lämpöä vaativa Syyrian iisoppi ei Suomen ilmastossa viihdy, mutta iisoppi kylläkin. Monivuotista puolipensaana kasvavaa iisoppia on käytetty niin mausteena liharuuissa ja juustoissa kuin lääkekasvinakin suomalaisissa kodeissa jo 1600-luvulta lähtien. Itse asiassa iisopin paikka olikin pitkään juuri apteekeissa, joissa sitä myytiin rohdoksi mm. astman ja keuhkoputkentulehduksen oireita helpottamaan.

Härkäpapu (Vicia faba)

”Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä”. 1. Moos. 25:34

”Ota vehnää, ohraa, papuja, linssejä, hirssiä ja vaivaisheinää, pane ne samaan astiaan ja leivo niistä itsellesi leipää”.  Hes. 4:9

On arveltu, että Raamatun teksteissä mainittu papu olisi ollut härkäpapu, joka kuuluu ikivanhoihin Lähi-idän kulttuurien käyttöön ottamiin viljelykasveihin. Härkäpapua on vuosituhansia viljelty ja viljellään edelleen sekä rehukasviksi että ihmisravinnoksi. Sen suuret ja litteähköt siemenet keitetään vihreinä vihannekseksi tai korjataan vasta tuleentuneina ja käytetään eri tavoin valkuaispitoiseksi ravinnoksi.

Myös Suomessa härkäpavun viljelyllä on pitkät perinteet, ja kasvin viljelystä on merkkejä jo 600-luvulta.  Voidaan siis melkoisella varmuudella luottaa siihen, että Kenkäveron pelloillakin tätä ravitsevaa kasvia on aikanaan kasvanut esimerkiksi herkullisen papurokan raaka-aineeksi. Vasta perunan ja herneen viljelyn yleistyminen syrjäyttivät härkäpapua ravinnosta. Nyt muutaman vuosisadan hiljaisemman ajan jälkeen härkäpavun viljely Suomessakin nostaa uudelleen suosiotaan, ja tätä proteiinipitoista kasvia käytetään taas enemmän, vaikkapa erilaisten ”Härkis”-tuotteiden valmistukseen.

Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.  1. Moos. 1:11-12

Antoisia hetkiä näyttelyn parissa!

Lähteet:

  • Duke J., 1999. Herbs of the Bible. 2000 Years of Plant Medicine. Colorado: Interweave Press
  • Einola J. 2007. Kasvit Raamatun maailmassa sekä kasvitieteen historian vaiheita. Tampere: Pilot-kustannus Oy.
  • Galambosi B. 2014. Yrtit Raamatussa osa 1 ja Yrtit Raamatussa osa 2. Pähkylä 1/2014 ja 2/2014.
  • Huttunen M., Huikuri M., Kokkonen A., Muikku M. & Nykänen J. 1995. Botanian tietolaari 6. Raamatun kasvit. 3. laaj. painos. Joensuu: Botania.
  • Karjalainen P. (toim.) 1991. Elämää Kenkäverossa. Kevennetty historiikki. Mikkeli: Mikkelin käsi- ja taideteollisuus.
  • Ketola V-P. (suom.). 2012. 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa. Kustannusosakeyhtiö Moreeni.   Alkuperäisteos: Laws B., 2010. 50 Plants that Changed the Course of History. Quid Publishing.
  • King E., 1975. Bible Plants for American Gardens. Toronto: General Publishing Company.
  • Musselman L., 2007. Figs, Dates, Laurel, and Myrrh. Plants of the Bible and the Quran. Portland: Timber Press.
  • Raamattu.1992. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.