Ohra (Hordeum vulgare)

”Ota vehnää, ohraa, papuja, linssejä, hirssiä ja vaivaisheinää, pane ne samaan astiaan ja leivo itsellesi leipää.” Hes. 4:9

”Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla, mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.” 2. Moos. 9:31-32

”Kuninkaan hevosille ja kuormajuhdillekin he toimittivat määräpaikkoihin ohjeiden mukaan ohrat ja oljet.” 1. Kun. 5:8

Ohra on ikivanha viljelykasvi, vehnän ohella yksi maailman vanhimmista. Onpa jopa arveltu, että ohran viljely olisi aloitettu Lähi-Idässä jo 10 000 eaa. Ohraa käytti ravinnokseen Raamatun aikoihin varsinkin alueen köyhä väestönosa, ja myös hevosten ja muiden kotieläinten rehuksi ohraa käytettiin yleisesti. Ohraa myös sekoitettiin muun viljan joukkoon, kuten edellä mainitussa Hesekielin kirjan ohjeessa neuvotaan.

Myös Suomeen ohranviljelyn opit saapuivat jo varhain, arkeologisten kaivausten perusteella noin 4 200 eaa. Nopeakasvuinen ja aikaisin tuleentuva ohra säilyi suomalaisten tärkeimpänä ruokaviljana aina 1800-luvulle saakka, jolloin ruis otti sen paikan. Toisaalta edelleen ohra on Suomessa eniten viljelty viljalaji, suuren osan sadosta päätyessä eläinten rehuksi. Kenkäveron historian aikana ohralla on vankka paikkansa niin karjasuojissa kuin ruokapöydässäkin. Vielä tänäkin päivänä Kenkäveron pappilaravintolassa ohralla pääsee herkuttelemaan mm. eteläsavolaisen perinneherkun ohrarieskan muodossa.

< Nokkonen           Omenapuu >