Nokkonen (Urtica spp.)

"Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa, ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut. Sananl. 24:30-31

Nokkosta on käytetty varhaisimmissa Raamatun käännöksissä vastineena useille heprean eri rikkaruohoja tarkoittaville sanoille; esimerkkinä polttelevasta ja sitkeästä rikkaruohosta pikemminkin kuvaamaan rikkaruohoja yleisesti, kuin kasvia itsessään tarkoittamaan. Eri käännöksissä ja painoksissa sana nokkonen onkin sittemmin korvattu esimerkiksi karhiaisella, piikkipensaalla tai rikkaruoholla.

Nokkoskasveista valtaosa on ruohovartisia kasveja tai matalia pensaita. Vaikka nokkonen Raamatun teksteissä edustaakin kiusallisia rikkaruohoja ja on suomenkielessäkin saanut lisänimen ”viholainen”, on kasvin merkitys niin Raamatun aikaan kuin myöhemmin meillä Suomessa ollut merkittävä. Nokkonen sopii ravinnoksi pinaatin tapaan, ja antaa oman lisänsä vielä tänäkin päivänä vaikkapa kevään ihanille nokkosletuille tai talvikauden varalle kuivattuna moneen ruokaan ja leivonnaiseen. Nokkosen kuitupitoisesta varresta on myös valmistettu kankaita ja kalaverkkoja ja käytetty kasvia tuholaistorjunnassa. Rohdoksena nokkosta on käytetty mm. reumatismin, munuaiskivien ja astman hoidossa.

< Minttu                 Ohra >